Mieskuoro Metsot

Stemmaharjoitukset

Suolahden Mieslaulajat matkasivat taas kerran kuoromatkalle Skaraan. Bussilla Turkuun ja sieltä yölaivalla Tukholmaan. Sattuipa niin, että ykkösbasson Jaska ja Jokke kämppäkavereina harjoittelivat stemmaansa ylen hartaasti ja pitkään. Kun aamulla kokoonnuttiin bussille, poikia ei näkynyt ei kuulunut. Laiva valmistautui jo paluumatkalle ja köysiä jo pollareista irroiteltiin. Mikä neuvoksi? Ei muuta kuin nopeasti pari veljeä tulkin kera takaisin laivaan. Veikot löytyivätkin täydessä unessa huoneestaan. Loppumatkan pojat istuivat varsin hiljaisina bussin perällä.

Ammattimiehiä

Mieslaulajien legendaarinen matka Borovitsiin on yhä mielessä. Ajan tapaan kuului, että matkalla piti olla kaupungin virallinen edustus "päällystakkina". Kolmihenkiseen ryhmän kuului grynderi, joka katseli rajantakaista elämää sopivan väristen silmälasien lävitse. Ajettiin venäläiskylän lävitse. Kakkosbasson Valtteri, joka oli paitsi mestarilaulaja myös huippuluokan timpuri. Valtteri katseli joka suuntaan kallellaan olevia hirsihökkeleitä ja loihe lausumaan: "Kaikenlaisia röttelöitä ovat tänne kyhänneet!" Grynderimme laittoi päänsä kallelleen, siristi silmiään ja totesi vakuuttavasti: "Fiksuja omakotitaloja!"

Kiljukoon nyt kaikkein kaula..

Suolahden Mieslaulajien ensimmäinen Lihulan matka Neuvosto-Eestin viimeisenä vuonna kesällä 1991. Lihulan lauluveljet toimivat tuolloin paikallisen kolhoosin kuorona. Uuden ystäväkuoron kunniaksi he saivat muutaman päivän vapaata, vierailua varten käyttöönsä oman bussin sekä ruokaa ja juomaa yllin kyllin. Tarjoilu olikin ylenpalttista, vaikka kaupat olivatkin tyhjillään.

Ajeltiin Lihulan kuoppaisia sivuteitä matkalla Matsaluun. Bussissa oli eväänä ämpärillinen tuhtia kiljua. Takapenkillä ykköstenori Ykä kohotti ämpäriä huulilleen, kun samassa tiessä oleva kuoppa heilautti bussia. Siinä meni niin housut kuin paitakin. Seuraavana päivänä kuitenkin osallistuttiin Lihulan poikien kanssa kuorokulkueeseen Tallinnan laululavalla ja seurattiin silmät kyynelissä "Laulavan Vallankumouksen" viimeistä Laulujuhlaa ennen Viron itsenäistymistä saman vuoden elokuussa.

Kallista on

Norppa kvartetti oli takavuosina laulamassa erään laivan kastetilaisuudessa. Varustamon omistajan rouva oli jo edellisenä talvena ottanut yhteyttä kvartettiin. Keskustelussa selvisi, että noin kolme-neljä laulua tilaisuudessa olisi sopiva määrä. Hänen tiedusteltuaan hintaa Jussi vastasi hänelle, että kolme-neljäsataa markkaa olisi riittävä summa. Kun laiva oli saatu arvokkaasti kastettua tarjottiin kutsuvieraille boolia ja pikkusyömistä. Booli osoittautuikin ihan kunnolliseksi ja se laittoi kvartetin pojat laulamaan hieman ylimääräistäkin, jolloin rouva alkoi poikia jo toppuuttelemaan. Pojat hiukan ihmettelivät, kun ei enää muutakaan ohjelmaa ollut ja väki tuntui tykkäävän lauluista. Vasta myöhemmin selvisi, että rouva oli ymmärtänyt laulujen maksavan satasen kappale.

Keikkamatkalla

Norppa-kvartetti oli keikkamatkalla Tanskan Sorössä. Matkan viimeisenä päivänä olimme vieraana seurakunnan järjestämässä lähtötilaisuudessa, joka pidettiin Sorön akustiikastaan kuuluisan tuomiokirkon viereisessä seurakuntatalossa. Tilaisuuden oltua lopuillaan, päätimme me kvartettilaiset mennä vielä kokeilemaan kirkon akustiikkaa. Kirkon ovella seisova suntio kieltäytyi päästämästä meitä sisään, koska aivan pian olisi alkamassa häätilaisuus. Pikku keskustelun jälkeen hän kuitenkin suostui, kun vakuutimme ettei meiltä mene kauempaa, kuin kolme minuuttia. Niinpä me aloitimme alttarin edestä Lauantai-ilta laulun ja akustiikka oli kyllä sellainen, kuin olimme kuulleet siitä kerrottavan. Laulun aikana oli ovelle kerääntynyt joukko ihmisiä ja saimme valtavat aplodit sekä kehotuksen laulaa vielä toinenkin laulu. Vilkaisu suntioon ja niin lauloimme vielä Paimenpoika laulun Tanskalaisten sydämiin.

Pata kattilaa...

Eräässä kirkkokuorossa oli mies joka ei kertakaikkiaan osannut laulaa Muut kuorolaiset jo vihjailivat, että hän voisi palvella jollakin muulla tavoin. Mies vain halusi olla mukana, jolloin kanttori lopulta kääntyi kirkkoherran puoleen. Pappi puhutteli miestä jo aika suorasanaisesti. Mies kysyi, miksi minun pitäisi luopua kuorosta. No kun ainakin puolet kuorolaisista on valittanut, ettet osaa laulaa. Tähän mies vastasi, tietäisitpä kuinka moni on valittanut sitä, ettet sinä osaa saarnata.

Sama kaiku on..

Kolme miestä käveli kadulla, yksi heistä oli laulaja, eikä niillä muillakaan rahaa ollut.

Kiskot vievät etelään

Kuoromiehillä oli ilta venähtänyt pitkäksi ja kotimatkaa tehtiin kontaten junanradalla. Basso valitti, onpa järkyttävän pitkät portaat. Baritoni mutisi, ja helevetin matalat kaiteet. Mutta tenori lohdutteli lauluveljiä, onneksi hissi näyttää justiin tulevan.

Apparuittia

Kuorolaiset joutuvat joskus laulamaan vieraskielisiäkin lauluja, vaikka kielitaitoa ei olisikaan. Niinpä joskus takavuosina kuoron harjoitellessa latinankielistä Ave maris stella-laulua, jossa sanat etenevät jotensakin tähän tapaan:...filius aeternae claritatis, apparuit, apparuit, quem pia virgo genuit, Maria. Eräs pitkän linjan bassomme totesi, minäpä en nuita apparuittia laulele.

Borovitshissä

Vuosituhannen alussa Norpat olivat vierailulla Borovitshissä ja konsertin jälkeisessä karonkassa osoittautui tavaksi, että illan kuluessa yksi ja toinen laulaja entisaikojen puheiden sijasta esittikin yksinlaulun. Niinpä meidänkin bassomme rohkaisi mielensä ja kilistettyään lasiaan nousi ylös ja aloitti Yksin kuljen autiolla tiellä-soolonsa. Pahaksi onneksi sanat katosivat bassomme mielestä, eikä auttanut muuta kuin jatkaa tyyliin "näin siinä käy kun ei muista saano ojaa...." ym. puuta heinää. Kvartettiveljet katsoivat laulajaamme ymmyrkäisin silmin ja kauhistunein kasvoin, kun sensijaan venäläiset ystävämme antoivat raikuvat aplodit. Eiväthän he ymmärtäneet suomalaisia sanoja.

Sokoksen miehiä

K-market Suosikin kauppiaspariskunta oli vaihtunut. Kuorolaisista joku oli kuullut, että uusi kauppias Mika Lankinen olisi kuoromiehiä. Norppa-kvartetti päätti lähteä tervehdyskäynnille ja toivottamaan samalla uusi kauppias tervetulleeksi kuoromme riveihin. Saavuimme kauppaan ja pyysimme erästä tuttua kassahenkilöä hakemaan kauppiasparin paikalle hedelmäosaston kulmaukseen. Mikan ja Tiinan tullessa paikalle aloitimme tervehdyslaulun ja kerroimme asiamme. Jälkeenpäin Mika kertoi huomanneensa meidän tulomme kauppaan ja ajatelleensa että, nyt tuli Sokoksen miehet tarkastuskäynnille.

Mieskuoro Metsot ry. Peltolankatu 12 44200 SUOLAHTI